Maisterin tutkielmaa tekemään Bwabwatan kansallispuistoon
Elettiin syksyä 2016 agronomia-opiskelija Laura Mäkelän ottaessa yhteyttä Retkeen. Lauran suunnitelmissa oli lähteä tekemään pro-graduaan Pohjois-Namibiaan Sambesin alueelle Bwabwatan kansallispuistoon tutkimaan Khwe Sanien puutarhantuotantoa. Tavoitteena oli selvittää mitä asioita tulee ottaa huomioon perustettaessa puutarhaprojekti alueelle. Metodologiana käytettäisiin haastetteluita ja kyselyitä. Datan keräyksen ajan Laura & joukko muita tutkijoita asuisivat teltoissa paikallisten parissa. Päivät Namibiassa ovat kuumia kun taas yöllä jopa yli 20 lämpöasteen tiputus paleltaa. Mukavaan retkielämään tarvitaan tietenkin kunnon varusteet, joten Retki oli mukana!
Puhelin- ja nettiyhteydet ovat kansallispuistoalueella välillä kiven alla, mutta niiden löytyessä pääsemme seuraamaan Lauran elämää Sanien parissa.
Tervetuloa tutkimusretkelle Namibiaan!
Khwe Sanit
Sanit ovat perinteisesti metsästäjä-keräilijöitä. Ennen heillä ei ollut pysyviä asuntoja, sillä he kiertelivät eri paikoissa metsästäen ja etsien keräilytuotteita. Saneja asuu Etelä-Afrikassa, Botswanassa ja Namibiassa. Minun tutkimukseni keskittyy Namibiassa Bwabwatan kansallispuistossa asuviin Khwe Saneihin. Kansallispuiston säännöistä johtuen, metsästys on kokonaan kielletty ja keräilyä on rajoitettu alueella. Tämän vuoksi on tärkeää löytää eri keinoja alueen ihmisten ruokaturvan parantamiseksi. Metsästys on kuitenkin heillä verissä, sillä etenkin pienet pojat valmistavat ritsoja ja ampuvat niillä pikkulintuja. Namibian hallitus auttaa Khwe Saneja ruoka-avun muodossa, mutta se ei ole riittävästi ja se on hyvin yksipuolista. Bwabwatan kansallispuisto on poikeuksellinen, sillä siellä voi harjoittaa maataloutta tietyllä alueella sekä siellä asuu ihmisiä.
Sanit harjoittavat alueella jonkin verran maataloutta. He viljelevät pääasiassa maissia, durraa ja papuja. Haastattelujen perusteella tänä vuonna sato on ollut hyvä. Edellisen kerran sato oli kohtalaisen hyvä yli 10 vuotta sitten.
Minun maisterin tutkielma keskittyy Sanien puutarhantuotantoon. Vihannesviljelyllä on valtava potentiaali parantaa alueen ihmisten ruokaturvaa. Tavoitteenani on selvittää mitä asioita tulee ottaa huomioon perustettaessa puutarhaprojekti alueelle. Tulen asumaan eri kylissä Khwe Sanien keskudessa. Haluan olla osana heidän jokapäiväistä elämää ja sitä kautta havannoida puutarhatuotannon mahdollisuuksia haastattelujen avulla.
Mashambo
Ensimmäinen kylä, jossa asuimme oli noin 300 asukkaan Mashambo. Mashambossa on ollut lukuisia kehitysprojekteja, kuten leipomo ja käsityökeskus, mutta mikään niistä ei enää ole toiminnassa. Kylässä on yksi kaivo, joka toimii käsipumpulla. Tutkijoidenkin käsilihakset kasvoivat huomattavasti pumpatessa vettä mukavassa auringonpaisteessa. Onneksi paikalliset lapset ovat innokkaita auttamaan meitä.
Paikalliset naiset kantavat veden taloihin usein pään päällä. Kertaakaan en nähnyt miehen kantavan vettä. Riippuen talon sijainnista, vedenhaku voi olla pitkä ja uuvuttava matka. Meidän tulkki, Fingers, kertoi, että naiset kantavat vettä, ja miehet rakentavat taloja. Talonrakennus urakka voi kestää jopa kuukauden. Ensimmäinen vaihe on hakea puutolpat syvältä metsästä. Tämä vaihe on rankin, koska puutolppia tarvitaan lähemmäs 30 kappaletta ja niiden kuljetus on vaikeaa tiheässä pensaikossa. Tolppien avulla rakennetaan talon perusteet, jonka jälkeen seinät rakennetaan mudasta. Fingers ei halunnut kertoa omaa salaistaan reseptiään, mutta kertoi sen olevan lujaa tekoa. Katto rakennetaan joko pellistä tai ruohosta, riippuen rakentajan rahatilanteesta. Talon sisustus on usein hyvin simppeli: sänky, tuoli ja ehkä pöytä. Ruoanlaitto tapahtuu ulkona. Sanit haravoivat päivittäin talon edustan. Tällä tavalla he pystyvät varmistamaan onko talon sisälle mennyt esimerkiksi käärmeitä, kuten vihreä mamba. Sanit ovat taitavia jäljittäjiä. He pystyvät lukemaan helposti merkkejä, kuten jalanjälkiä maasta.
Sanit asuvat siis omissa taloissaan, ja euroopasta tulleet tutkijat omissa teltoissaan. Retkeilyelämä on kyllä mukavaa! Saatiin rakentaa meidän leiri yhteisön kokoontumispaikalle katoksen alle. Päivät on tosi kuumia, ja illalla lämpötila tippuu nopeasti lähes 20 astetta, joka kyllä tuntuu. Onneksi on hyvät kamppeet, niin ei Suomi-neiti palellu Afrikan lämmössä.
Mashambo kohteli meitä hyvin, mutta nyt on aika matkata uuteen kylään, Chettoon. Chetosta teemme päiväretkiä pieniin kyliin tekemään haastatteluja, mutta leirin rakennamme Chettoon. Tulkkimme Fingers ja hänen vaimonsa muuttavat meidän kanssa samaan leiriin, joten sitten olemme yhteensä 5 innokasta tutkijaa. Auto on jo tupaten täynnä tavaraa, mutta vielä pitäisi kaksi ihmistä saada mahtumaan. Pitääkö jonkun jäädä tien varteen liftaamaan. Se jää nähtäväksi.
